Rakkaat pirulaiset

Just chilling with my homies. USA 2008.

On olemassa kiittämättömiä, epäkohteliaita ihmisiä, jotka soittavat ja kysyvät voisitko tuoda kulkumatkallasi maitoa ja jauhelihaa, mutta eivät vaivaudu kiittämään kun haluamansa saavat. On niitä hapannaamoja, jotka haluavat tuhlata ruokahetkensä piikittelemällä ja nyrpeilemällä. On murjottajia ja yrmynaamoja, jotka vaikuttavat suoraansanottuna siltä, kuin heillä olisi jatkuvasti hiekkaa epämukavassa paikassa. On ihmisiä, joilla on aina kiire muualle kun he ovat sinun seurassasi.

Minusta arjen kohteliaisuus ja ihmisten kohteleminen arvostavasti ovat elämää helpottavia perustaitoja. Kuitenkin tulee hetkiä, jolloin unohdan tämän tosiasian, mutten suinkaan ole ainoa. Ihmiset tuntuvat liian usein käyttävän toisten lyttäämistä keinona kohottaa omaa itsetuntoaan. Ihmiset tuntuvat saavan tyydytystä piikittelystä, tylyydestä ja epäkohteliaisuudesta. V*****lu ei todellakaan ole kaunista, mutta tuntuu siltä, että monet luulevat sen olevan suorastaan taiteenmuoto. Valitettavasti on ihmisiä, jotka tuntuvat nauttivan nälvimisestä ja tylyistä kommenteistä. On myös niitä ihmisiä, jotka vaikuttavat niin kylmiltä, välinpitämättömiltä ja etäisiltä, että ”mukava” ei selvästikään kuulu heidän sanavarastoonsa.

Elämän karu tosiasia on, että vaikka olisit kuinka kiltti, ystävällinen ja suloinen, niin silti joku kohtelee sinua huonosti. On tärkeää muistaa, että vaikka emme voi hallita muiden käyttäytymistä tai ajattelua, voimme tutkiskella itseämme ja toimintaamme. Vaikka elämä on suurimmalta osalta kaoottista eikä ihminen voi kontrolloida ympäröiviä olosuhteitaan kovinkaan paljoa, meidän tulisi kuitenkin odottaa ja vaatia hyvää kohtelua. Ennenkaikkea meidän on itse oltava hyviä itsellemme ja kunnioitettava ja rakastettava itseämme juuri sellaisena kuin olemme.

Kyllähän ihmiset useimmiten vastaavat ystävällisyyteen samalla mitalla. Mutta sitten on niitä, jotka eivät osaa olla ystävällisiä tai tuntuvat välittävät vain itsestään ja sen hetkisistä tarpeistaan. Kauhein yhdistelmä on yleinen ymmärtämättömyys eli idiotismi yhdistettynä tylyyteen ja kylmyyteen. On olemassa ihmisiä, jotka ovat tarpeidensa ja halujensa sokaisemia.  Nämä ihmiset eivät haluiltaan näe, että kanssaeläjät ovat ihmisiä myös. Millaista on elää elämää, jonka päämääränä on hyödykkeiden saaminen niin suuressa määrin, ettei kykene aidosti välittämään toisista ihmisistä?

Toki ymmärrän, että jollakin tasolla me kaikki tavoittelemme tietynlaisia hyödykkeitä ihmissuhteidemme kautta. On kuitenkin muistettava, että hyödykkeet eivät ole olennaisia, vaan ihmissuhde itseisarvona. Onhan lohduttavaa ajatella, ettemme ole yksin tässä maailmassa ongelmiemme kanssa, vaan kaikki muutkin kamppailevat samantyyppisten asioiden äärellä. Hyödykkeillä ei loppujen lopuksi ole suurempaa merkitystä kuin sillä, kuinka hienon sätkän osaa kääriä. Kyky ajatella ja tuntea on ainoa asia, jolla on merkitystä.

On tärkeää ymmärtää, ettemme voi todella arvioida tai arvostella mitään tai ketään, muutoin kuin subjektiivisesta näkökulmasta. Myönnänkin, että aiemmin esittämäni näkemykset arkielämän pirulaisista ovatkin värittyneitä ja subjektiivisia. Koska emme voi hallita toisen ihmisen tunteita tai ajatuksia, meidän tulisi ihailla kanssaeläjiemme monimuotoisuutta ja keskittyä oppimaan itsemme rakastamista.

Uskallan arvata, että aika monella meistä on vaikeuksia päästä aamuisin ylös sängystä. En varmasti ole ainoa, joka tarvitsee annoksen rakkautta selvitäkseen arjen kylmyydestä ja harmaudesta. Syksyn tunnelmahan on luonnollisesti haikea ja hieman apea. Vaikeina hetkinä oman ajattelun selkeyttäminen ja tunteiden käsittely voi todella vaikuttaa meidän jokaisen käyttäytymiseen.

Loppuun on kuitenkin sanottava, että onneksi on myös niitä rakkaita pirulaisia, jotka juoksevat kotitossuissa ja T-paidassa lohduttamaan sinua, vaikka keskellä yötä ja vaikka omana syntymäpäivänään. Onneksi on niitä, jotka tulevat juomaan kahvit pettymyksen kunniaksi. Kiitos kuuluu niille ihmisille, joille voi soittaa hätäpuhelun kun on liian humalassa löytääkseen kotiin. Onneksi on niitä, jotka ymmärtävät ja tukevat, kun en pääse sängystä ylös sydänsurujen takia.

Parasta elämässä on huomata, että sinua ympäröi joukko ihmisiä, jotka tuovat lämpöä melkeinpä mihin tahansa elämän tilanteeseen tai aivan millaiseen ajatussekasortoon tahansa. Varhaisaamun kahvit Teboililla, lihapullat ja perunamuussi olohuoneen sohvalla tai henkevä, filosofinen kahvihetki keskustassa. Läheiset ihmiset tekevät arjesta mielekkäämpää ja helpottavat elämän suurinta haastetta: itsensä rakastamista.